Ekoja työpäiviä ja midsommarafton

Hejj taas. Töiden alkaminen on se, mikä on jännittäny eniten... Mulle ei nimittäin oltu kerrottu juuri MITÄÄN mun työnkuvasta tai työpaikasta ees. Tiesin vaan, että oon dementiaosastolla. Löysin työpaikkaan onneks tosi helposti ja olin iha super ilonen, ku vihdoin näin sen rakennuksen! Jouduin kuitenki oottelee siinä aulassa aika pitkään, kun kukaan ei vaan ilmaantunu hakemaan mua:D Mulla oli yhden tyypin numero, johon sit sain soittaa ku kello oli vähän yli 1. Sieltä vastas nainen joka oli silleen "ainiin, joo sä tulitkin tänään, missä sä oot, tuun hakemaan sut siitä"... Tosi varma olo oli siinä vaiheessa:D pääsin sit kuitenkin perille... Sain työvaatteet ja tapasin pari työkaveria ja muutamia vanhuksia.

Tässä mun työvaatteet! Nyt minä sitten niinkun oon undersköterska.

Dementiaosasto tarkottaa sitä, että meillä ei oo pakosti aina töissä ihan helppoa. Suurin osa ajasta on kyllä tosi lungia. Tädit ja sedät lukee vähän lehtiä ja kattoo tv:tä... On ollu aika paljon sellasta oleskelua vaan mullakin. Mutta se ei toisaalta haittaa, työpäivät on menny kuitenkin aika nopeesti. Se on vaan ehkä hieman tylsää, että meillä siinä on vaan joku 9 tai 10 vanhusta. Eli niiden kanssa oon sitten nää kaikki 8vk. Sitten me annetaan niille aina päiväkahvit ja sit ruuat ja illalla jo 6-9 aikaan kaikki menee peteihinsä. Eka työpäivä oli aika hirvee... Tai se oli niin outoo ja jännittävää ja pelottavaa olla vanhainkodissa, kun siellä ei oo koskaan ennen ollu. Työpäivän jälkeen olo oli tosi jännittyny vieläkin ja pari kyyneltäkin siinä sit pääs helpotuksesta... Ja soitin heti äitille ja Teemulle:D Se myös helpottaa, että täällä ruotsissa olevien kavereiden kanssa voi jakaa kokemuksia. Toinen työpäivä meni helpommin. Tai en nyt tiiä helpommin, mut sitä alko jo heti tottua siihen, että minkälainen kukin vanhus on. On tää kuitenkin sen verran rankkaa hommaa, etten ikinä haluu tehä tällasta oikeesti työkseni... Ainakin nyt musta tuntuu siltä. Työkavereina mulla oli eilen filippiiniläinen ja intialainen nainen. Niiden kanssa oli helppo puhua kaikesta, kun ne ei käyttäny niin vaikeita sanoja! Muutenkin oon pärjänny ruotsin kielen kanssa iha ok, vaikka ootan kyllä että sekin paranis. Vanhukset on sanonu, että puhun hyvin ja että oon söpö:D yks täti kysy, että "onko kaikki sun ikäset noin nätin näkösiä":D Se oli kiva kuulla, kun ne jutteli mun kanssa suomenruotsista. Ne sano, että mun ruotsi ei kuulosta ollenkaan suomalaisen ruotsilta, että puhun ihan sellasella ruotsiaksentilla JEE:DD se oli hyvä uutinen! Nyt tuli hirveet tarinat töistä, mutta kyllä sitä onki paljon kerrottavaa.

Työpäivän paras osuus: Puolen tunnin ruokatauko! Sillon syön mun kivoja eväitä ja huilailen sohvalla. (lisäks kynnet, joita ei periaatteessa sais olla, mutta en oo vieläkään viilannu niitä kokonaan pois, en haluuuuuuu)

Työmatkalta näkyy kivasti Globen.

Eilen työpäivä jälkeen lähin suunnistamaan itteäni sellaseen rantaan, missä kaikki nordjobbarit vietti juhannusta. Pääsin vähän ennen 8 töistä ja 9 aikaan olin monen mutkan jälkeen vihdoin siellä rannassa. Olin tullu ulos väärästä kohdasta metropysäkiltä, sit olin jossain väärällä sillalla ja väärissä portaissa ja väärässä rannassa... Siinä vaiheessa meinasin tosiaankin luovuttaa ja lähin takasin metropysäkkiä kohti... Oikeelta metropysäkiltä näin kuitenki, että eessä päin meni joku toinen silta. Päätin, että no meen ton vielä kattoo, mutta jos ei sen jälkee nappaa nii sit lähen kotiin. Sit näin VIHDOIN ne asuntovaunut, mistä amanda oli monta kertaa sanonu. Sit olin siellä rannassa, jossa oli kasa meitä nordjobbareita ja sen lisäks jotain muitakin juhannuksen juhlijoita. Meillä oli siellä myös ruokaa ja juomista. Oltiin enimmikseen sillä samalla vanhalla porukalla siinä ja lisäks tutustuttiin joihinkin uusiin. Tapasin myös mun vanhan työkaverin Anniinan. Lähdettiin sitten yhessä vaiheessa Eiran ja Amandan kanssa pienelle kävelylle siinä rannassa, josta meiät napattiin piirileikkiin:D Ne oli ihan ruotsalaisia, jotka laulo kaikkia midsommar lauluja ihan innoissaan:D Se oli tosi hauskaa kokee vähän ruotsalaista juhannusta! Sit ne yks kaveri siinä yhtäkkiä kysy meiltä, että muistatteko sitä Mia Permantoa koka oli Suomen Idolsissa muutamia vuosia sitte. Muistettiin se kyllä ja sit ne alko kertoo kuinka ne oli sen kavereita ennen kun se kuoli ja sit ne sano, että se oli tosi mukava ja lahjakas ja kaikkee... Se oli jotenkin tosi jännä puhua siitä niiden kanssa!

Minä ja Eira

Tässä AINOO järkevä kuva, mitä otettiin Amandasta, Kertusta ja musta. Muut oli lähinnä...

...tällasia

Illalla 11-12 aikaan lähdettiin Amandan ja Eiran kanssa sit tunnelbanalla kotiin. Punasta linjaa meiän piti mennä vaan t-centralille asti... Mutta kappas huomattiin yhtäkkiä, että oltiin jo Station kohalla:D Amanda oli ihan oikeella suunnalla, mutta meiän olis pitäny hypätä pois kaks pysäkkiä sitte. No ei siinä mitään, 12min piti sitten ootella tunnelbanaa takas t-centralille, josta jouduin vielä 2 kertaa vaihtaa linjaa, koska yks osa sinisestä linjasta on rikki. Tajuttiin siinä sitten aika pian se, että oltiin menty sen pysäkin ohi sen takia, koska puhuttiin KANEISTA... joo... No ei siitä sen enempää. Yhen jälkeen olin kuitenkin jo takas täällä. Sit söin vähän ja menin nukkumaan. Nukuin taas jälleen kerran ihan älyttömän hyvin:) Aika pitkästi tuli juttua, mutta olin niin väsyny toissa päivänä ja eilen olin koko päivän menossa... Tänään vasta eka kerran pääsin kunnolla koneelle.