Täällä puolivälissä

Oli aika toivotonta kun tää viikko alko. Teemu lähti maanantaiaamuna kotia kohti ja porukat kahta päivää myöhemmin. Ihanan vapaan jälkeen piti keskittyy taas töissä olemiseen, eikä ollu mikään helppo viikko eessä. 6 työpäivää, pelkkiä iltoja + yks dubbelpass. Mutta nyt on kaikki 6 ohi, ihan ihmeelisen helposti meni. Tässä onkin ehtiny tapahtuu sellanen kummallinen juttu, ETTÄ oon oikeesti alkanu viihtymään tuolla vanhainkodissa. Kaikissa noissa meidän vanhuksissa on jokaisessa joku hyvä ja ihana puoli. En olis ikinä uskonu, että musta tuntuis siltä, että näitähän tanttoja ja gubbeja tulee ikävä. Sitä paitsi on hauska(okei, joskus ärsyttävä) kuunnella kuinka ne puhuu samat keskustelut monta kertaa peräkkäin:D Oon saano myös kuulla tällasia: "Mun poika soitti just, että muutan tänään takas kotiin", "juuu, men jag tänkte åka hem ikväll". Sit jos sanon, että "hejhej och god natt, vi ses i morgon" niin vanhukset vastaa "juuu, men jag vet inte om jag är här kvar i morgon". Sit ne aina sanoo, että ei oo saanu kahvia ollenkaan tai että on ollu pihalla koko aamupäivän, vaikka ois juonu kahvia jo kolmesti, eikä ois ulos vielä ehtiny astuakaan. Mitäs muuta jännää. Sit jotkut bruukkaa kaataa juoman aina ruuan sekaan, esim yks tanta kaato kahvinsa kulhoon jossa oli jogurttia ja muroja, söi ihan tyytyväisenä sitten:DD meillä on myös sellasia, joiden puheista ei saa mitään tolkkua, mutta kyllä nekin osaa olla joskus hauskoja. Sit yks meillä kuvittelee olevansa vahti ja toinen taas hoitaja, se on aina että "men jag kan göra det, du behöver inte" ja "kanske jag ska byta hennes blöja". Ja toinen tanta kysyy aina ennen kahvia ja ruokailua hiljaa kuiskaten "mutta ei mulla oo yhtään rahaa, paljon tää maksaa", sit oon aina silleen "jooo mä tarjoon":D  Tää on niin kummallista, miten ensin vihasin koko paikkaa niin paljon ja nyt on alkanut tuntuu niin mukavalta.

Kaikista mukavin on se tunne, kun vanhukset oikeesti viihtyy mun seurassa ja luottaa muhun. Niiden kanssa on niin kiva skojata ja lukee vähän lehtiä. Sit se on parasta kun ne pitää kädestä kiinni ja halii:D Sitä paitsi oon huomannu, että muutama vanhus on mielummin mun kanssa, kun vanhojen työntekijöiden. Yks tanta pyys mut sen huoneeseen ja sit mun työkaveri oli tulossa sinne kans niin tää nainen sano "äkkiä äkkiä nopeesti nyt, pistetään ovi lukkoon ettei toi kauhee pääse" selvä:D Niistä on varmaan ollu mukava katella vähän muitakin naamoja kun niitä jotka on vakkareina siellä. Vitsit, että tykkään joistan niin hirveesti, että on jo nyt ikävä<3

Eilen illalla, kun oli aikaa kävin tekemässä jotain tosi ruotsalaista, ostin lennosta hodarin:DD Täällä oikeesti monet kävelee hirveetä vauhtia ja syö samalla hodaria. Se oli kyllä yllättävän hyvää. Ostin itseasiassa tänäänkin:D Mut vaan sen takii, että sain siitä kuvan hmm...:D Tänään mulla oli dubbelpass, eli 12 tuntia putkeen töitä, meni oikeestaan tosi nopeesti, ei mitään ongelmaa:) Siks olinkin ansainnu hodarin.

Teemun korvike... Sama kahvila, sama kahvi. Mutta sälskapina vaan mustikkavanilja-juustokakku.

Parempaa, kun kuvittelin

Mulla on vielä yks juttu. Okei vaikka tää on periaatteessa vaan Tukholma, mut silti huomaan, että ihmiset juttelee enemmän vaikkei tunne. Bussipysäkillä olevan kanssa tulee aina vaihdettuu muutama sana, vähintään että paljon kello. Oon jutellu muutaman kerran myös bussissa vieressä istuvalle. Tänään mulle tuli joku sellanen suht nuori poika/mies sellasen baarin eessä sanomaan "en kram" ja sitten halattiin ja se kysy, että mihin oon menossa, sanoin että kotiin pitkän työpäivän jälkeen, että heippa vaan:D Se ei ollu ees kovin berusad, mutta tällasta täällä välillä tapahtuu:D Sit joku rastapäinen tyyppi tuli lähelle mua ja sano vaan "hej" ja meni pois:D Sit äsken nakkikiskalla juttelin jonkun japanilaisen kanssa(joka tunnisti mun suomenkielen) ja sit myös sen nakkikiskan pitäjän kanssa:D
Nyt alkaa viikonloma! Ti, ke, to mulla on täällä ihanaa tyttöseuraa Jykylästä<3 Ei muuta, tack.