ZZZumbaaa

Hejj igen! Tää tyttö on viettäny aikaansa taas töissä aika hyvin, mutta eipä se juuri tällä hetkellä kauheesti mieltä paina. Kun oon alkanut kuitenkin viihtymään siellä niin hyvin. Tänäänkin yks työkaveri sano, että tää osasto on vaikeimpia osastoja mitä tossa vanhainkodissa on, että se ihmetteli ihan kauheesti miks mut on kokemattomana ja kouluttamattomana otettu sinne töihin. Ja se oli alussa vähän peloissaan, että mitähän tästä tulee. Ton tunnustuksen jälkeen se sano, että oon kehittyny tossa 6vk ihan hirveen paljon. Muutenkin monet on sanonu, että oon hirveen hyvää sälskapia vanhuksille ja että jaksan puhua ja lukea niiden kanssa lehtiä, mihin muulla personalilla ei oo niin paljoa aikaa. Ne sano, että mulla alkaa olee tosi hyvä ote tohon työhön. Muutenkin kaikki tuntuu aika helpolta jo, vaikka tottakai on vaikeitakin juttuja vähän joka päivä. Mut silti oon paljon itsevarmempi kun alussa ja nyt tiiän jo mitä tehdä ja on ihana kun tuntee jokaisen vanhuksen kunnolla. Pitää vaan sanoo edelleen, että tulee ikävä tota paikkaa<3 Uskon kyllä, että alussa ne vähän oli silleen o ou, kun tulin niille töihin. Olin muutenkin sillon vähän epävarmempi ja "hiljasempi" ton kielenkin takia ehkä, mikä oli outoo, koska en koskaan ujo:D Ja on niin ihana huomata, miten ylpeitä työkaverit on musta nyt!:)

Muihin juttuihin: Tänään alko työpäivä seiskalta aamulla, ei kun herätys 5 jälkeen soimaan ja bussiin. Matkalla säikähin ihan hirveesti, kun puskan takaa ilmesty sellanen sarvipäinen peura, ne mitä oon ennenkin nähny... Mut nyt se oli niin lähellä. se oli ihan siitä tien varressa ja minä siinä tiellä, ehkä 2-3m väliä. Katoin sitä ihan järkyttyneenä... Se on kauhee kun ne oikeesti tuijottaa. Mietin siinä hetken ihan pysähtyneenä, että mitä hittooo teen nyt. Sit kun se ei lähteny juoksemaan niin minä päätin ottaa jalat alle:DD Oli aika huvittavaa. En oo ees ennen pelänny niitä, mut tiia tartutti sen pelon muhun kun se oli täällä...:D Töistä kotiin tulomatkalla näin samaisen bambin samassa paikassa, mutta nyt se ei ollu ihan niin lähellä mua. sain napattua taas pari kuvaa, eikä nyt ees ei pelottanu:DD

Töiden jälkeen ama koitti houkutella mua zumbaamaan... Mä sanoin, että on liian kuuma, että en jaksa millään. Sit tulin kotiin asti ja satuin avaamaan sen kaapin, missä on mun ihanat treenivaatteet. Ne sai mut innostumaan niin pahasti, että ei auttanu muu kun soittaa amandalle puhelu takas, että tuun sittenkin:D Skytteholmsparkissa Solnassa on nyt kesän aikana joka torstai ilmanen zumbatunti. Sen järjestää siinä lähellä oleva sali Må Bättre. Se on houkutellu aika pitkään ja monesti oon ollu silleen, että sinne pitäis kyllä nyt mennä, mut on aina ollu jotain muuta(mukamas). kauhee kynnys näköjään liikkua tai elää ees jotenkin terveellisesti täällä:D Luen vaan må bra-lehtee ja oon suunnitellu terveellistä elämää sitten kotiinpaluuta varten:D Oiiijjj mikä ikävä on elixiaa, sieltä mut löytää HETI maanantaina, kun tuun pe tai la kotiin. Nyt takas zumbaan. Siellä oli oikeesti porukkaa vauvasta vaariin, ihan kaiken ikäsiä ja miehiä ja naisia. Tietysti naisia enemmän. Ja sitä folkia oli kyllä tosi paljon. Jo ekasta biisistä lähtien tuntu siltä, että pitkästä aikaan saa oikeen kunnolla revitellä ja hymyillä ja nauraa:D Törmättiin tosiaan yhteen islantilaiseen Helenaan ja johonkin suomalaiseen(enmuistanimee) jotka zumbaili sit meiän kanssa, kerttu liitty kans seuraan pari biisiä myöhässä:D Oli niin kivaa, kun kaikki oli niin hyvällä mielellä. Se oli niinkun oikeinta ja kunnollisinta zumbaa missä oon ollu, siellä oli fiilistä. Ja tykkäsin vaaleetukkasesta aika innokkaasta naisohjaajasta, jolla oli hyvät käsilihakset, vaikka tosin Amanda sano heti alussa, että "vähän ärsyttävä ohjaaja kyllä". Mut oon huomannu sen, että ihmisillä on NIIIN erilainen maku jumppaohjaajissa. Oli hauskaa, oli lämmin, hiki virtas(niinkun mulla kyllä aina heh:D). Meiän piti jatkaa vielä uimisen kautta kotiin, mut metrotunnelissa tulikin kylmä niin passattiin:D Huomiseks taas kl 8 töihin, joten vi hörs:))

Jumpan jälkeen